Team Finland PM kisaraportti

Team Finland lähti Tieto Enator Adventureen puolustamaan viime vuotista voittoaan. Tällä kertaa joukkueessa kisasivat Ville Niemelä, Seppo Mäkinen, Rauni Parantainen ja Tommi Putkuri. Vaikka etukäteen oli selvää että viisi ruotsalaista huippujoukkuetta jättäisi kisan väliin valmistautuessaan MM -kisaan, odotuksissa oli hieno kisa loistavilla reiteillä, pitkillä osuuksilla ja kylmässä kelissä. Lisäksi tiimin voitonnälkä oli kova Espanjan kakkostilan jälkeen. Itse palasin kisassa muutaman vuoden jälkeen ”pitkien” kisojen pariin ja oikeastaan ensimmäistä kertaa vedin nonstop-kisaa todellisessa huippujoukkueessa.

Tuttuun tapaan kisan reitti pyöri Karlstadin ympäristössä. Reitti sisälsi 13 special stagea (SS), joista yksi jätettiin pois aikataulun venymisen takia. Etukäteen ratkaisuosuudeksi arvioimme SS9, yhdistetty pyörä ja coustalering osuus jonka arvioitiin kestävän 10h. Eli luvassa oli vilua ja nälkää. Lepotaktiikkaa laadimme jo menomatkalla, päätimme nukkua hyvin laivalla ja vähemmän kisassa ;-) Itse asiassa suunnittelimme jo etukäteen aika tarkan kahden unen taktiikan, jotta pääsisimme ratkaisuosuuksille levänneenä.

Kisa alkoi puolen tunnin sähäkällä prologilla keskustan joessa. Vaikka vesi oli alhaalla, saatiin vanhan kivisillan pilareiden pujotteluun säpinää, kun kankeilla merikajakeilla tehtiin käännöksiä virtaan ja virrasta pois. Avaus sujui meiltä hyvin ja pääsimme kärjessä luistelu/juoksu -osuudelle. Tämän vuoden kisassa oli vain kaksi yhden lajin osuutta, kaikki muut olivat yhdistelmäosuuksia. Tässä vaiheessa alkoi muuten koko alkukisan jatkunut sade. Yhdessä Kolmården Adventuren kanssa luistelimme kaikilla mahdollisilla alustoilla seuraavat pari tuntia ja jatkoimme yhdessä mukavaan 1,30h pyöräsuunnistukseen.

Pyöräily vedettiin poluilla ja hiekkateillä tasatahtiin ja edessä oli kisan eka pitkä osuus: melonta 35km jonka välissä saarella 2h juoksu ja lopussa vielä Via Ferrata ja hyppy kalliolta veteen. Järjestäjien aika-arvio osuudelle oli 7h, jonka ajattelimme alittaa selvästi. Suunnitelmat kuitenkin muuttuvat! Sade ja varsinkin kova tuuli ja reipas aallokko hidastivat kulkua ja aiheuttivat yhden reskutuksen ja useita tyhjennystaukoja. Vaikka melonta oli järvellä,oli keli varsin merellinen. Rajuin tilanne syntyi isohkolla aukolla jossa Ville pysähtyi odottelemaan Seppoa ja Raunia joiden vetoköysi oli sotkeutunut peräsimeen. Ville kiepsahti ympäri, minä ryhdyin reskuttamaan. Homma toimi kunnes saimme Villen kajakin minun etukannelle. Ville lähti kiertämään kajakin toiselle puolelle ja irrotti otteen hetkeksi. Saman tien tuuli vei minut mennessään, olihan sylissä melkoinen purje. Ville jäi kymmenen metriä saman tien. Ei muuta kun Villen kajakki järveen ja miestä hakemaan. Tässä vaiheessa katsoimme parhaaksi saada Ville turvaveneeseen, pois vedestä (vesi oli noin 10 asteista) . Hain Villen kajakin ja tyhjensin uudelleen ja veneen avulla saatiin kuski takaisin penkille. Tässä tuhraantui puolisen tuntia ja Ville kylmettyi kohtuu perusteellisesti. Matka kuitenkin jatkui ja olimme edelleen kärjessä, Kolmården oli ilmeisesti uinut jo heti melonnan alkupuolella. Onneksi pääsimme kesken melonnan juoksemaan saarilenkin ja porukka alkoi taas lämmetä. Osuuden lopussa kikkailimme vielä sormet jäässä pienen kalliokiipeilyn jonka saimme juuri tehtyä ennen pimeää. Kaikkiaan osuus sujui meiltä kuitenkin hyvin, sillä ero seuraaviin venyi 1.30h.

Vaihdossa lämmintä päälle ja pyöränselkään. Alkukisan vaihdot tahtoivat venyä kun sateessa yritettiin kikkailla energiaa koneeseen ja varusteita päälle. Edessä oli 8h yöpyöräily jonka kohokohta oli rasti keskellä 2 km avosuota. Heti ensi metreillä meinasi käydä tiimille kylmät. Oli minun vuoro kaatua. Pimeässä liukasta lankkua pitkin ojaa ylittäessä kaaduin ja lensin kylki edellä kantoon. Pari kylkiluuta kai poikki, no ei sentään, mutta vielä 3 viikkoa kisan jälkeen on kylki kipeä. Tämä jatkoksi melonnassa kipeytyneille jännetupeille. Matka jatkuu. Ratamestarin erikoisen kohtaamme kakkosrastilla. Polun ja ojan risteys ei löydy millään. Kun lippu löytyy 1.30h etsimisen jälkeen huomaamme, että sekä polku että oja puuttuu. Vaikea löytää umpimettästä pyöräosuudella. Matka jatkuu ilman suurempaa noitumista. Pääsemme silti osuuden ihanneaikaan ja kuulemme, että olemme edelleen kärjessä.

Edessä osuus 5, lyhyt melonta, mutta jännitystä ilmassa. Kuinka kylki kestää melonnan kiertoliikettä. Huonosti, tehoista oli noin 30% pois. Pysyin kuitenkin letkan mukana joten ei hätää. Vaihtoon ja nukkumaan ja vielä sisätiloihin. Mulle ja Raunille ei uni meinaa tulla, isot pojat kuorsaa täysillä. Kun heräämme on myös Kolmården tullut vaihtoon ja päättävät lähteä meidän kantaan seuraavalle luistelu + juoksu osuudelle. Alku luistellaan mahtavaa junaradasta pyörätieksi muutettua paanaa pitkin 20km. Sitten perinteiset vesitorniin jumaroinnit. Osuuden loppu pitäisi olla juoksua mutta päätämme kiertää hieman ja edetä luistellen. Vaihtoon tulemme noin 10min johdossa.

Osuus 7 tiukka pyöräpätkä mäkisessä maastossa oli lyhennetty 50km:riin ja se sujui mukavasti, itse sinkoilin rastimiehenä. Joillain rasteilla näimme Kolmårdenin yrityksen, ajoivat meitä tiukasti takaa. Vähän jouduimme jo spekuloimaan onko tässä varaa enää nukkua. Osuus 8 ja taas luistimet jalkaan. Laakerit lauloivat jo siihen malliin KatriHelenaa että kuulien välissä oli kaikkea muuta kuin öljyä. Saavuimme kisan toiseen hyppypaikkaan, eka peruttiin kylmän keskellä. Nytkin annettiin suffelia, vain kaksi hyppää. Lähdimme Villen kanssa vähissä vetimissä 10,5m sillalle kovassa tuulessa, melko viileää hommaa. Hyppy ja äkkiä rantaan. Avantouimarina tiesin että kylmän pulahduksen jälkeen tulee lämmin olo. Goret päälle ja luistimille. Osuus jatkui melonnalla jokea pitkin pimeässä. Kisan tässä vaiheessa oli tiedossa laulua, huutoa, vitsejä ja kaikesta huolimatta myös uintia. Ville nukahti rattiin ja otti virkistävän kylvyn. Jaksoimme painaa ja pääsimme 3h melonnan jälkeen toiseen suunniteltuun nukkumisvaihtoon. Pientä epävarmuutta oli ilmassa, uskalletaanko pysähtyä, mutta toisaalta kisaa oli vielä jäljellä ja seuraava osuus oli ehkä kisan kovin. Nukuimme 30min ja lähdimme reippaasti liikkeelle. Kolmårdenia ei näkynyt, olivat jääneet edelliseen vaihtoon nukkumaan.

Viimeinen pitkä osuus sujui yllättävän kivutta, keli oli poutaantunut ja tossu oli syönnillään. Maastot olivat mahtavat: täysin luonnontilaisia niemenkärkiä joilla coustaleerin kierteli. Uintia oli onneksi vain nimeksi, lähes kaikille rasteille pääsi kahlaamalla. Osuuden lopulla oli vastoinkäymisiä jotka näyttivät Raunin silmin tältä: Tommi makasi valkoisena rantakalliolla ja sanoi ”sormi meni sijoiltaan, anna mulle jotain juotavaa”, no jatkettiin eteenpäin ja löydettiin Sepi nuokkumasta horroksessa mökin kuistilta, ”en oo saanu syötyy mitään koko päivänä” . No missä on Ville, tuoltahan se tulee naama veressä, ”ruoko tökkäsi nenään”. Ja eikun eteenpäin. Viimeisen kahluupätkän jälkeen järjestäjät tarjosivat motivation boostin, kuumaa kahvia ja pita leipää, kyllä maistui!! Kyllä Ruotsalaiset osaa! Enää loppukiri maaliin, pari lyhyttä pätkää kaupungissa ja laskeutuminen ostoskeskuksessa. Maalissa pääsimme hyvävoimaisina ruiskuttelemaan kuohulimpparia.

Vaikka TEAsta puuttui tänä vuonna monta ruotsalaista kärki tiimiä, niin loistavat järjestelyt ja hieno reitti tekivät kisasta aimo seikkailun. Joukkue pystyi vuorenvarmaan suoritukseen ja pikku havereista huolimatta puski eteenpäin kuin juna. Myös huolto toimi täydellisesti ja Katja Niemelä klaarasi homman hienosti, vai miltä kuulostaa sateisen osuuden jälkeen tulla vaihtoon ja saada käteensä ruisleipä paistetulla munalla, meetvurstilla ja juustolla kahvin kera!

Championship mix sarjan tulokset:
Team Finland 2.07:40
Kolmården Adventures 2.10:34
FK Herkules 2.13:23

by Tommi Putkuri