Tiimi palasi mitalikantaan Portugal XPD:ssä vahvalla suorituksella!

Kisakuume nousee!
Portugalin XPD kisa isännöi seikkailu-urheilun MM kisoja ensi vuonna Estorillissä. Team Finland lähti katsastamaan kisapaikkoja ja kisaformaattia esikisaan. Etukäteen oli tiedossa monipuolinen ja vaativa kisa jossa oman haasteensa toisi rogaining-tyyppinen pistejärjestelmä. Reitti sisälsi kahden tasoisia rastipisteitä, ns. pakollisia ja vapaaehtoisia. Lopputulos ratkaistaisiin ensisijaisesti 100 tunnin aikana kerättyjen pakollisten rastien määrällä. Niiden ollessa tasan sijoitus määräytyy haettujen rastien kokonaismäärän ja edelleen niiden ollessa tasan käytetyn ajan perusteella. Kun etukäteen mietimme taktiikkaa päätimme ainakin kisan aluksi lähteä kiertämään koko rataa, kaikkia rasteja. Ennakkotietojen mukaan tämä onnistuisi kansainväliseltä huippujoukkueelta. Lisäksi reitti oli jaettu neljään Stageen joiden välissä oli huolto ja pääsy varustekasseille. Muuten huolto kisan aikana toimi nouto tai jättöpisteiden kautta, jonne huoltaja oli jättänyt osuudella tarvittavia varusteita. Huoltajaa näimme kisan aikana vain kolmessa paikassa.

Portugalissa oli mukana kolme suomalaisjoukkuetta. Meidän lisäksi viivalle asettui Omjakon ja Ava.fi (Penalty). Oli mukava lähteä kisaan näin vahvalla suomalaisedustuksella, vaikka onnetar nopeasti karsikin suomalaisia kärkikahinoista. Tiimissämme tulikasteen seikkailu-urheiluun sai ensikertalaisena mukana ollut Maija Oravamäki. Valmistavien harjoitusten ja yhden harjoituskisan perusteella Maija tiedettiin todella kovakuntoiseksi. Muuten tiimin kalusto oli tuttu: Seppo Mäkinen, Hannu Oja ja Tommi Putkuri. Huoltajana hääri paikallinen Erik, joka oli muuten täyden kympin huoltaja.

Välineistä
Tiimi sai tähän kisaan urheiluliitolta Suomen Pekingin Olympiajoukkueen kamat käyttöön. Oli hienoa vetää samat trikoot jalkaan kuin Pitkämäellä Pekingin tummenevassa illassa! Pitkähihaiset paidat osoittautuvat paitsi hyvännäköisiksi, myös toimiviksi seikkailu-paidoiksi. Nyt kuoripukuna käytetty yleisurheilijoiden sateenpitävä puku oli onneksi väljä ja lämmin, sillä Portugalin kelit eivät todellakaan olleet mitkään ”trooppiset”. Vaatetta piti lisätä ja vaihtaa paljon koska vettä, tuulta ja aamuyön pakkasta oli tarjolla koko kisan ajan.

Välinepuolella seikkailu-urheilussa on tapahtunut paljon viime vuosina. Nyt meillä oli käytössä Ice Bugin Gryllot, nastoitetut ja paksupohjaiset seikkailulenkkarit. Tämä valinta tehtiin sillä perusteella, että tiedettiin Portugalissa oleva kaikenlaista alustaa mm: asfalttia, hietikkoa, märkää ja liukasta kalliota sekä jopa viidakkomaista metsää. Gryllot toimivat hyvin pidon puolesta. Jalkojen rakottomuuteen ja hyvinvointiin vaikuttaa Gryllon leveä lesti, joka ei jalkojen turvotessa kisana aikana ala hiertämään. Tärkeä tekijä jalkojen hyvinvoinnissa oli myös Lorpenin huippusukat. Päiväsaikaan ohuehko ”liner”: C.I.C osoittautui huippuhyväksi valinnaksi kastuneenakin ja yöllä pistettiin vähän paksumpaa sukkaa: T.C.T:tä peliin, jottei pyöräilyn aikana aamukuurassa ala jalkoja palelemaan. Jopa niinkin kokenut urheiluja kuin Maija Oravamäki joutui tunnustamaan että: ”empä olisi uskonut, että sukat voi merkitä näin paljon”.

Seikkailureput ovat myös kehittyneet huikeasti ”Kakko”-mallin ajoista. Nyt käytettiin Osprey Talon 33 reppua, jota voi luonnehtia ”reppujen Mersuksi”. Oikein mitoitettu koko, nopea, kestävät ja helpot sulkijat ovat tärkeitä, koska seikkailukisassa reppua joutuu avaamaan ja sulkemaan satoja kertoja. Osperey osoittautui helposti kannettavaksi ja erittäin kestäväksi ja vettymättömäksi kantovälineeksi. Osprey taisi olla minun (Seppo) ainoa väline, joka kesti noin 250 piikkilangan ylityksen ja alituksen vaurioitumatta! Repussa on vieläpä runsaasti taskuja ja erilaisia säätömahdollisuuksia, jolloin eri kokoiset kisaajat (vrt. Putkuri =Maija²) saavat repun toimimaan kunnolla. Joustavaan päällystaskuun sai mahdutettua kypärän ja kiipeilyvälineet sekä vaatteille repussa on ulkopuolella kiinnityslenkkejä, joihin märät vaatteet sai kiinnitettyä repun kuivumaan hallitusti matkan jatkuessa.

Itse en olisi muutama vuosi sitten uskonut, että juomapussikin voi kehittyä. Nyt käytimme uusia Sourcen juomapusseja, joita voitaisiin luonnehtia: ”toisen sukupolven” juomapusseiksi. Sourcessa on letkun juuressa venttiili, josta neste ei tule ulos vaikka letku ei olisikaan paikallaan. Täyttötilanteessa letkun ja sen sulkijan kanssa ei siis tarvitse sählätä, eikä tupin irtoaminen letkusta päästä juomia valumaan maastoon. Juomapään venttiilikin hakee vertaistaan. Yläpuolelta kokonaan avattava pussi on todella nopea ja helppo täyttää, pesemisestä ja kuivaamisesta puhumattakaan. Kestavä materiaali ja sopiva koko reppukuljetukseen osoittaa myös hyvää suunnittelua. Ei enää jumiutuvia kierrekorkkeja tai homeisia letkuja!

Kisan alkuvaiheet
Sääennusteet lupasivat kisan alkupäiville sadetta ja sateessa kisa myös alkoi 8 km rullaluistelulla. Suomalaisjoukkueiden sauvat auttoivat liukkaalla tienpinnalla ja ensimmäiseen vaihtoon ”hiihdimme” toisena Omjakonin jälkeen. Puolinopean vaihdon jälkeen Tommi ja Hannu lähtivät kajakilla (”shit on top”-malli) kiertämään surffipoijua. Rannasta piti päästä liikkeelle kaatuvia aaltoja vasten, kiertää poiju ja palata rantaan. Yhden kaatumisen jälkeen homma onnistui. Samaan aikaan Seppo ja Maija kiinnittelivät tarvikkeita kaikessa rauhassa kajakkiin. Preafingissä oli sanottu, että toinen vene kiertää poijun ja toinen odottaa rannan tuntumassa. No, paikallahan oli Portugalilaiseen tapaan karmea sählinki: jotkut kantoivat surffilautaa, jotkut kajakkia ja jotkut menivät uimaan räpylöiden ja uimalaudan kanssa. ”Mitä Vit…”, Seppo huikkasi Maijalle kokemuksen syvällä rintaäänellä, että nyt kajakin kanssa veteen ja poiju ympäri. Poijun kierrettyään parivaljakot menivät rannalle inttämään järjestäjien kanssa miten homma olisi pitänyt hoitaa. Järjestäjä antoi luvan jatkaa matkaa, koska molemmat parit olivat kiertäneet poijun heidän antamista ristiriitaisista ohjeista huolimatta. Tiimi siis aloitti 17 km melonnan kärjessä kohti Lissabonin lahden suuta.

Melonnan alkupuoliskolla Tommilla ja Hannulla oli vaikeuksia pysyä oululaiskaksikon vauhdissa. Pienet säädöt eivät tuntuneet auttavan riittävästi, jolloin punaisella tornilla, josta Kolumbuksen historialliset Amerikan purjehdukset alkoivat, vaihdoimme melontajärjestystä. Seppo siirtyi melomaan Hannun kanssa, jolloin tiimin vauhti parani ja melonnan loppu sujui jo kokonaisuutena paremmin.

Melonnan jälkeen saimme vähän esimakua tulevasta. Vaihto tuulisella rannalla märissä vaatteissa oli todella hyinen. Seuraavaksi siirryimme rullaluistimilla 4,5 km hiekkarannalle 50 km pitkän trekin alkuun. Poliisisaattueessa oli kiva luistella kärjessä. Nyt edessä olisi ensimmäinen tiukka osuus juoksua hiekkarantaa ja 100m korkeita rantatörmiä pitkin. Välissä olisi pieni uintirasti joten märkäpuku piti kantaa mukana. Lähdimme liikkeelle omaa vauhtia, rauhassa ja odottelimme jonkun juoksevan meidät kiinni. Vauhtimme oli kuitenkin niin hyvää että näimme seuraavat joukkueet vasta uintirastilla kun pysähdyimme laittamaan märkäpuvut päälle. Uinnissa jouduimme antamaan kärkijoukkueena tasoitusta kun rastin piti olla keskellä lahtea pienellä lautalla. Näitä lauttoja olikin toista kymmentä eikä mitään rastilipun tapaista näkynyt missään. Kun olimme tovin uineet hyisessä vedessä edestakaisin, meloi järjestäjän edustaja rastin paikalle ja käski meidän jatkaa matkaa. Tässä vaiheessa paikalla oli jo puolen tusinaa joukkuetta.

Vanha sanonta: ”kylmä mies juoksee mielellään”, tuli taas mieleen kun jatkoimme matkaa hyvällä sykkeellä. Muut joukkueet jäivät ja saavuimme vaihtoon selvässä johdossa. Nyt alkoi näkyä kisamuodon vaikutus kisan kulkuun. Me säntäsimme ensin kiipeilyrastille jossa kaksi suoritti puolihelpon kalliokiipeilyn, kun palasimme samaan vaihtoon ja vaihdoimme pyörävarusteet huomasimme että Buff lähti kanssamme samaan aikaan pyöräilyyn. He olivat jättäneet kiipeilyn tässä kohtaa väliin ja suorittivat sen myöhemmin toisella rastilla. Pyöräily oli 32 km pitkä erikoissuunnistus pyöräsuunnistuskartalla. Vedimme sen yhdessä Buffin kanssa hyvää vauhtia. Taas paluu samaan vaihtoon ja matka jatkui trekaten vielä 10km. Buff tippui taas vauhdista ja pienestä suunnistusvirheestä huolimatta saavuimme ensimmäiseen huoltoon selvässä johdossa.

1 Stage päätökseen selkeässä johtoasemassa
Nyt oli ensimmäisten unien aika. Ei kuitenkaan kaikille, sillä seuraava stage alkoi viestisuunnistuksella. Hannu ja Maija jäivät nukkumaan vaihtoon ja Seppo ja Tommi lähtivät suunnistamaan 10 km yösuunnistuksen. Lenkki sujui hyvin ja kun palasimme vaihtoon potkimme toisen parin hereille ja pääsimme itse nukkumaan. Toinen suunnistuslenkki oli vain 4km ja siksi toisten nukkujien unet jäivät lyhyiksi. Tämä huomattiin myöhemmin ja tässä vaiheessa olisi kannattanut nukkua kunnolla varastoon, sillä kylmän kisan aikana oli vaikea löytää kunnon nukkumapaikkoja. Matka jatkui yösuunnistuksesta trekaten 20km, jonka aikana noustiin 400m korkealle rantatörmälle ja suoritettiin laskeutuminen ja kalliokiipeily. Tämä olikin todella mahtava osuus kun nuhruisen yön jälkeen aurinko nousi juuri kun olimme jyrkänteellä kiipeilemässä. Osuuden loppu oli tetsaamista piikkipusikossa, josta parin fiksun reitinvalintapäätöksen seurauksena tultiin vaihtoon ylivoimaisessa johdossa samaan aikaan kun Buff päätti oikoa piikkipuskassa meidänkin hetken yrittämää reittiä menettäen aikaa noin tunnin.

Toinen melontaosuus oli kisan pisin ja vaativin. Sen lopussa olisi vuorovedelle altis muta-alue jolle pääsi ainoastaan nousuveden aikaan. Lisäksi välipaloina melonnassa oli jousiammunta ja skimming. Melonta sujui tasaiseen tahtiin kunnes juuri ennen jousiammuntarastia ukkoskuuro yllätti meidät. Raju trombi puisteli meitä noin 10 min ja vettä ja rakeita tuli vaakasuoraan. Eteenpäin ei päässyt yhtään. Tästä myräkästä kohmettuneena tulimme sitten rantaan ja nuolia ampumaan. Sihti oli hukassa, eikä tietenkään osuttu, jolloin rangaistuksena oli läheiselle linnalle kiipeäminen rastin leimaukseen. Meiltä koko homma vei tunnin, joka oli melko kova rangaistus huonolle jousiammunnalle. Heti seuraavalla rastilla yritimme ”skimminkiä” eli rantahiekalla liukua laudan palalla. Sepi ja Maija antoivat tarvittavat liukunäytteet ja tuomari heltyi päästämään tiimin matkalle ilman sakkoja.

Melonnan lopussa oli mahdollisuus hakea vapaaehtoinen rasti. Rastilla oli aikaraja, se oli haettava ennen pimeää klo 17.00 mennessä. Meillä oli juuri riittävästi aikaa ja tiedettiin, että seuraavat joukkueet eivät enää ehtisi sitä hakea. Tässä olisi ratkaisun paikka. Rasti poimittiin hyvin mutta loppumatkalla vaihtoon tultaessa sadekuuro taas kasteli ja kylmetti meidät pahoin. Rannassa Tommi oli aivan umpijäässä. Ainoa lämmin ja kuiva vaate oli enää avaruushuopa. Pelastuksen toi kuitenkin lähikylän kuppila jossa kahvi ja kuuma keitto virtasivat ”kohmeaan ja uurteiseen kasvoissa olevaan aukkoon”. Taisi kapakoitsija saada viikon katteen yhtenä iltana. Tommi pääsi vieläpä avaruuspeitto-Bonthsoineen internetin video-clip-osastoon. Koko maailma saa nähdä sporttisen kropan värinää avaruuslakanassa ja märissä ”Pitkämäen” trikoissa. Itse Swartzenneggerikin olisi kateellinen! Samassa kuppilassa lämmitteli myös apaattisen tuntuinen Buff. Homma oli siis hallinnassa: meillä oli yksi rasti enemmän ja Buff tiesi, että meidän vauhti on ollut koko ajan kovempaa.

Seuraava 50 km trekki oli taas osoitus kisan vaihtelevista maastoista. Osuus oli enimmäkseen tasaista hiekkapohjaista metsää jota halkoi ruutukaavalla tehdyt tiet ja linjat. Pehmeässä hiekassa tarpominen oli raskasta ja suunnistus vaativaa. Lisäksi yöllä taivas kirkastui ja lämpötila laski pakkaselle. Menemisessä oli kuitenkin hyvä tsemppi ja liput tulivat vastaan kohtuullisen hyvin. Muutama rasti oli järjestäjillä lipsahtanut meidän tulkinnan mukaan väärään paikkaan ja nämä teettivät tarpeettomasti töitä. Loputtomalta tuntuvan jamppaamisen jälkeen lähestyimme vaihtoa hieman pelokkaina. Mitähän varusteita Eerikki oli jättänyt pyöräosuutta varten? Löytyisikö vaihdosta lämpimiä vaatteita koska yhä oli pakkasta ja aamuun oli vielä pari tuntia? Tässä vaihdossa oli myös tarkoitus nukkua ja joukkue oli totisesti sen tarpeessa.

Vaihdossa meille kerrottiin että mitään sisätiloja ei tässä vaihdossa ollut. Onneksi Eric oli jättänyt meille energiaa ja vaatteita, joten laitoimme lämmintä päälle ja jatkoimme matkaa. Kylän läpi ajaessa koitimme löytää nukkumapaikkaa ja lopulta pääsimme yhden oviaan avaavan kahvion lämpöön. Yhteistä säveltä kahvilan omistajan ja nukkumisen suhteen ei löytynyt mutta aamukahvit sentään saimme. Matka jatkui ja Hannu sai ottaa suunnistusvastuun. Suunnistaminen heikolla kartalla ja väsyneen porukan johtaminen ei ollut helppo tehtävä. Parilla seuraavalla rastilla jouduimme jonkin verran hakemaan. Kaiken kaikkiaan osuuden alussa tuhrasimme noin 2 tuntia ylimääräistä aikaa saamatta silti kunnolla nukkua. Pyöräosuuden kolmas rasti oli hajonta jossa kukin jäsen sai hakea oman rastin. Tämä sujui hyvin ja seuraavalla rastilla kokoonnuimme lähes samaan aikaan. Seuraavaksi ylitimme Titanic-nimisellä lautalla kapean patoaltaan ja jatkoimme pyöräilyä vaihtelevissa rolling hills-maastoissa. Homma eteni hyvin, vaikka univelka painoi.

80 km pyöräilyn jälkeen saavuimme toiseen huoltoon. Nyt olisi suunniteltava loppukisan taktiikka ja nukuttava hyvin. Kaikkia kiinnosti nukkuminen enemmän ja taktikointi jäi vähemmälle. Tunnin unien jälkeen pakkasimme reput ja jatkoimme pyöräilyä. Edessä oli 86km haastavaa suunnistusta kartalla, jossa kartalla olevat ja maastossa olevat polut eivät oikein kohdanneet. Jo tässä vaiheessa oli selvää että ensimmäinen ”cut-off” seuraavaan melontaan olisi meille liian tiukka. Melomaan sai lähteä klo 22 asti ja rasteja sai kerätä klo 00 asti. Kun pyöräosuuden suunnistus oli juuri niin haasteellista kuin etukäteen ajattelimme, oli selvää että osuus kestäisi pitkään. Saimme pyöräosuuden valmiiksi vahvalla menolla noin klo 23.00.

Cut-off ajat määräsivät lopulta kisan kulun
Melonta oli nyt jätettävä väliin ja siirryttävä suoraan bike + run osuudelle, jolla oli mittaa 60km. Tästä osuudesta tuli loppujen lopuksi kisan ratkaisuosuus, koska kaikki kärkijoukkueet myöhästyivät sen jälkeen seuraavilta osuuksilta ja menettivät kolmen osuuden pisteet. Olimme laskeneet osuuden kestävän 6h ja aikaa ”cut-offiin” meillä oli 9h. Homma tuntui olevan siis hallinnassa. Bike and run vedettiin vahvasti juosten, pyöräillen ja välillä myös nuokkuen tien poskessa noin 10 tuntiin. Vaihtoon saapuessamme saimme kuulla, että olimme 45 min myöhässä. Ohitsemme oli noussut kaksi noin 10 sijalla ollutta joukkuetta. He siis olivat oikaisseet reitillä meidän ohi ja päässeet helpolle rullaluistelu-melonta-rullaluisteluosuudelle keräämään rasteja ajoissa. Meidän oli nyt siirryttävä pyörällä seuraavaan huoltoon 50km ja jatkettava sieltä taas 110km pyöräilyä. Tässä vaiheessa koko joukkue ei tuntunut ymmärtävän miksi cut-off aika ei ollut tiedossa ja miksi siitä ei pidetty kiinni. Myöhemmin selvisi, että voittajajoukkuekin oli jättänyt Bike and Runin viimeisen ja kauimmaisen rastin käymättä ehtiäkseen vaihtoon. Me puhallettiin nyt ilman huolen häivää B&R rastit katsomatta kelloa. Tähän ratkesi lopulta meidän mahdollisuudet voittoon. Varma johtopaikka vaihtui hetkessä tilanteeseen, jossa loppujenkaan rastien kerääminen ei riittänyt enää voittaa. Oma vika: säännöt pitää lukea.

Viimeisessä huollossa koitti taas yllätys. Täällä ei voinutkaan nukkua toimitsijoiden mukaan. Pitäisikö siis mennä ulos vesisateeseen nukkumaan vai jatkaa nukkumatta maaliin viimeinen vuorokausi? Ohjeita uhmaten pötkötimme vähän ja saimme hyvät 45 min unet. Sepon unista meni karttojen kanssa sähläämiseen tässä ylimääräiset 15 min muihin nähden ja unet jäi todella vähiin ja matkanteko seuraavan yönä tuli olemaan yhtä tuskaa.

Loppumatkalta ei ollut enää järkeä kerätä muuta kuin pakolliset rastit joten pääsimme vähän oikomaan. Tarjolla oli isoa mäkeä ja pientä mäkeä, väsyä ja nukutusta. Sepi hoiti pyöräilyn alun mutkat mallilla mutta muutaman tunnin jälkeen alkoi uni painaa. Tommi tarttui nyt karttaan, aluksi meno oli vähän haparoivaa mutta sitten suunnistustatsi alkoi löytyä. Väsymystila alkoi olla myös sitä luokkaa että aina välillä ojanpohja kutsui meitä 5 min nokosille. Matka eteni ja loppu häämötti.

Loppu häämöttää
Tubless-renkaat liemillä täytettynä kestivät myös tämän osuuden ja selvisimme koko kisan ilman rengasrikkoja. Vaihdossa oli edessä vielä kaksi osuutta, 26 km trekki jossa myös kiipeilyä sekä 18 km pyöräsuunnistus. Vaikka kisaa oli vain vähän jäljellä oli meidän jäätävä nukkumaan puoleksi tunniksi huoltopaikalle, koska porukka oli aivan: ”hei hei”. Kun viimein löimme tossut jalkaan ne olivatkin taas yllätykseksi syönnillään. Lähdimme heti hyvällä juoksulla ja vauhdilla liikkeelle ja näin jatkoimme edelleen kisan parasta trekki vauhtia myös viimeisellä jalkapätkällä. Pätkän alku seuraili jyrkkiä rantatörmiä ja lopuksi noustiin 400m mäen päälle. Viimeinen pyöräpätkä oli pääosin alamäkeä mutta oli siinä muutama napakka nousukin. Maaliin saavuimme 13.40 eli kisa-ajassa 99.40h.

Maalissa ensin vähän hörpättiin samppakaljaa ja sitten alettiin ihmetellä mikä se meidän sijoitus mahtaa olla. Järjestäjien sählätessä läppärin ympärillä ja porukoiden virratessa maaliin meille alkoi varmistua kolmas sija. Tällä kertaa kisan kovavauhtisin ja pisimmän reitin kiertänyt joukkue ei voittanut. Säännöt olivat selvät ja tässä kisamuodossa pärjääminen edellyttää sääntöjen ja ”cut-off”-aikojen tarkkaa tulkintaa. Nyt homma oli tehty vaikeaksi sillä, että järjestäjien antamat ennakkoajat eivät pitäneet paikkaansa ja kartat sai matkan varrelta. Näin ollen ei ollut mitään mahdollisuutta suunnitella reittiä etukäteen kuten Rogaine-kisoissa on tapana. Kisamuodon plussaa oli se että kaikki joukkueet tulivat maalin hyvin tiiviinä ryppäänä parin tunnin sisään.

Kisan viimeinen Stage oli maaliintulon jälkeen, kun pyörän ja kamojen pakkaamiseen jäi alkuperäisen ohjelman mukaan noin 2-3 tuntia aikaa ennen palkintojenjakoa. Lentoasemalle piti vielä lähteä 5.30 aamulla, joten eipä tässä voi banketilla tai juhlimisella kehuskella.

Kokonaisuutena Team Finland voi olla ylpeä tämän kokoonpanon debyytistä: tavoite täyttyi MM-kisapaikan osalta ja tiimi toimi erittäin hyvin. Nyt nähtiin tiimin osalta erityisesti trekkipätkillä vauhtia, joka hakee vertaistaan. Eikä se pyörävauhtikaan tosin hullumpaa ollut. Tiimissä tuntui vallitsevan hyvä motivaatio ja yhteishenki. MM-kisoissa ensi vuonna tullaan näkemään ainakin yksi nälkäinen ja kova suomalaisjoukkue. Toivottavasti muutkin saavat rivinsä järjestykseen ja heittämään haastetta kärkikahinoihin.

Cascaus vaikenee, lumikentät kutsuu
kirjoitti: Tommi Putkuri,
avusti: Seppo Mäkinen
kuvat: Rob Howard, www.Sleepmonsters.com

XPD Portugal

Adventure Team Finland nappasi hienosti paikan ensi vuoden MM-kisaan sijoittumalla kolmanneksi MM-esikisassa Portugalin Estorillissä.

Joukkue toimi erittäin hyvin ja oli vahva kisan kaikilla osuuksilla. Joukkue kisasi kokoonpanolla: Seppo Mäkinen, Hannu Oja, Maija Oravamäki, Tommi Putkuri.

Kisan vahvin fyysinen veto ei kuitenkaan riittänyt voittoon vaan joukue sortui järjestäjien sääntörysään Stagella 3 ja joutui ottamaan pitkän "Cut Off"in. Tässä menetettiin niin monta rastia, että voitto oli tämän jälkeen enää teoreettinen. Lopun joukkue tuli edelleen vahvasti, eikä Sepen vatsatautikaan estänyt joukkuetta napsimasta loppuja rasteja säädetyssä ajassa. Kolmas sija maalissa ja paikka MM-kisaan tuli varmasti ja on hyvä alku uusiutuneelle Team Finlandille. Parasta oli joukkueen sisäinen kemia, tahto ja motivaatio. Tästä on hyvä jatkaa kohti suurempia seikkailuita!


Nyt käyty kisaformaatti herätti suuresti polemiikkia sääntöineen ja "cut off"-aikoineen. Onhan poikkevaa, että johdossa oleva joukkue jää Cut offiin kärvistelemänn kun takaa oikaisseet jatkavat muina miehinä matkaa ja tulosluottelossa karkuteille. Järjestäjillä riittää puuhaa rakentaa kisaformaatti täyteen iskuun ensi vuoden MM-kisaa ajatellen. Maailman kaikkien kovimpien joukkueiden läsnäollessa ei enää ole varaa lapsuksiin. Rastit on oltava oikeissa paikoissa, ajoissa paikoillaan ja säännöt selkeät.

Cascais vaikenee,
Seppo Mäkinen
Team Finland

Nenänvalkaisu

Tiimin jäsenet: Putkuri&Mäkinen ottivat komean voiton Laitilassa Nenänvalkaisu-suunnistuksessa 1.11. Parivalkakko tahkosi Satakunnan metsää siihen malliin, että voitto irtosi mielenkiintoisella reitillä 1,5 km erolla seuraaviin.

Kisa käytiin siten, että kuusi suunnistusrataa oli kierrettävänä eri aikakauden kartoilla. Voittajaksi selvisi se, joka kiersi eniten täysiä ratoja kolmessa tunnissa. Kisa alkoi valoisalla ja päättyi pimeään, jolloin vaativaa yösuunnistusta tuli noin 1,5 tuntia laskevaan aurinkoon juostun, 1,5 tunnin päätteeksi.

P&M kiersi yhtä rataa lukuun ottamatta kaikki tarjolla olleet radat. Mielenkiintoisimmat haasteet tarjosi kaksi 1975 vuodelta olevallla hiihtosuunnistusradalla juostua lenkkiä. Haastavaa oli: näillä "lumilla" ei paljon 30 v. vanhat uramerkinnät auttaneet!

Meno jatkuu tästä tiukasti kohti Porttugalin XPD-kisaa 28.11-4.12, jossa tiimi iskee treenanneella ja uusiutuneella kokoonpanolla.

Ruotsin Multisport SM

Hannu ja Seppo iskivät kolmanneksi Ruotsin Multisport SM:ssä. Kisa käytiin Tukholman lähellä: Bogesundin saarella Vaxholmin läheisyydessä. Kisan kokonaiskesto oli rapiat 6h.

Kisaan lähdettäessä tiedettiin, että melonta tulee olemaan meidän kannalta ratkaiseva laji. Kalustovalinta oli vapaa, jolloin oli aivan selvä. että suurin osa meloo nopeilla Multisport-kajakeilla. Tähän ei joukkueena pystytty harjoittelemaan riittävästi ajoissa, joten turvauduttiin Flash-tyyppisiin, vähän hitaampiin, mutta vakaampiin kuntokajakkeihin.

Kisa alkoi 14 km suunnistuksella, jossa kärkiporuka pysyi aika lailla kasassa. Meillä ei ollut suuria vaikeuksia ja vaihtoon rullattiin helposti kärkiporukassa.

Melonta meni aluksi yläkanttiin ja pysyttiin muiden joukkueiden perässä hitaammillakin välineillä. 1-2 rastivälillä tehtiin huikea: 2 km kanto, jolla vielä iskettiin keula melkein kiinni. Sitten pienet vaikeudet kaluston kanssa ja käsien puutuminen raskailla välineillä verottivat matkantekoa siinä määrin, että kärki karkasi 10 minuutin päähän melonnan lopuksi. Melontaosuus kesti noin 2h.

Pyöräilyn alussa oli huikea: about 45 min tekninen, merkitty pyöräosuus. Tämä vedettiin erittäin hyvin. Muilta osin pyöräosuus meni myös suunnitellulla tavalla. Muutamalla reitinvalinnalla otettiin pataan ja muutama rastiväli vedettiin muita paremmin. Kokonaisuutena pyöräily meidän osalta oli hyvää työtä ja vauhti päivän parasta. Kärjen osalta suomalaiset olivat nyt kovimpia pyöräilijöitä ja ruotsalaiset sortuivat joko tekniseen pätkään tai virheisiin.

Vipa juoksu oli vain neljä kilometriä, mutta siinä jouduttiin kovaan taisteluun kolmen Ruotsalisjoukkueen kanssa. Suunnistus meni aivan nappiin ja viimeiselle välille tultiin kahden ruotsalaisporukan seuratessa meitä tiukasti. Ruotsalaiset jätettiin kalkkiviivoille ja Team Buff (Martin Flinta/ Jens Thorild) oli hukannut itsensä jo osuuden alkuvaiheessa. Näin ohitimme lopussa kolme joukkuetta ja kuittasimme 3. sijan ja päivän selvät pohjat viimeisessä juoksussa. Ruotsalaiset osoittivat olevansa huonoja häviäjiä ja tekivät protestin suomalaisia vastaan itkemällä penalteja vaihtoalella pyöräilystä. Kilpailun jyry ei tähän taipunut ja tulokset pysyvät voimassa. Suomeen siis sijat 1. ja 3.

Teimme hyvän suorituksen ja tähän pitää olla tyytyväinen. Kajakkivalinta oli pakon sanelema juttu tällä kertaa. Tässä kisassa voiton realistinen tavoittelu olisi edellyttänyt nopeita kajakkeja. Nyt jäätiin lopulta voitosta vain 6 min. Hyvä tulos perustui kovaan juoksuun, pyöräilyyn ja taktisiin kuvioihin. Näin tiukassa ja kovatasoisessa kisassa annettua etumatkaa ei oteta kiinni ilman muiden virheitä, joten kalustolla ei saa ottaa "pataan" yhtään!

Arvosta käydyssä kisassa sitä, että selkeiden ja pitkien osuuksien seurauksena fyysinen rasittavuus kisassa oli aivan eri luokkaa kuin vastaavissa meillä käydyissä kisoissa. Meillä homma on mennyt kikkailuksi, jossa vedetään 20-30 min jotain lajia ja sitten heitetään välillä "palloa koriin". Laji vaihtuu vähän väliä, eikä oikein koskaan päästä extremen puolelle. Nyt jo alun juoksu: noin 1.40 vastaa Jukolan pitkää yötä suorituksena, puhumattakaan 2h kajakkimelonnasta lyhyessä kisassa. Harvinaista herkkua!

-Se-

Rogainen MM, Viro

Tiimi iski hienosti Rogainen MM:ssä Virossa Villen ja Sepon toimesta. Sijoitus oli lopulta 5. Pronssi jäi vaivaisen kahden pisteen päähän. Hyvin vetivät suomalaisista myös Lehtoset: 12.(Team Penalty).

Hyvä tulos perustui tasaiseen vauhdinjakoon ja ennakkosuuunnitteluun. Gps-mittauksin ja Retki-Rogainen kokemuksian perusteella tehtiin rastivälikohtainen "pläni", joka piti hyvin ja aikataulussa pysyttiin. Kokonaismatkaa tuli 125-130 km.

Maastot Viron ja Latvia rajamailla olivat pääosin upeita ja paikoin suunnistuksellisesti haastavia. Metsässä tavattiin mm. villisikalauma, joka röhkien pisteli pakoon yöllä ja runsaasti majavia sekä niiden rakennelmia.

Tiimi voittoon Hiillossa!

Tiimi iski voiton Hiiltoadventuressa joukkueella: Hannu Oja, Jaakko Soivio, Seppo Mäkinen. Joukkue johti kisaa lähdöstä maaliin, joskin Omjakon ahdisteli kisan alkupuolella tiukasti.

Voitto tuli tällä kertaa varmasti ja helpon näköisesti, mutta ei silti niin helposti. Tiimi toimi yhteen erittäin hyvin ja vetovastuuta otti joukkueessa jokainen vuorollaan. Kutina reisissä kasvoi matkan edetessä, mutta vauhti pysyi tasaisen hyvänä loppuun saakka ilman simahtamisia.

Edellisen illan melontakokeilu nostatti kylmää hikeä pintaan kun kiikkerä Acron ei meinannut pysyä suunnassa ilman "5 richterin" heilahtelua. Yön aikana viritettiin Crocseista ja mustekalasta ilmastointiteipilla Hannun penkki pakaroiden myötäiseksi, jolloin itse kisa meni jo aivan mallikkaasti ja melonta oli varsin nautinnollista. Suunistuksessa tehtiin vain muutama "minor" moka ja vauhti oli koko ajan tasaisen kovaa.

Taktiikan perusta oli edetä tasaisesti ja virheettömästi ilman erityisiä "nykäyksiä". Tämä toimi erittäin hyvin. Fyysisellä puolella joukkueen jäsenten erityispiirteet tuli hyödynnettyä siten, että siellä missä tarvittiin pyöräpuolelle vetoa sitä löytyi ja vastaavasti metsäjuoksuun ja luisteluun vetovastuuta otti pyöräpätkien peesari.

Kisa oli erittäin hyvin järjestetty. Radat, Questit, kartat ja kaikki järjestelyt toimivat saumattomasti. Reitti oli tällä kertaa yksi upeimmista kotimaassa järjestetyistä. Ei uskoisi, että Hämeeseen mahtuu noin paljon upeita ja ajettavia pyöräreittejä puskaisten kivikkoisten "roveikoiden" sekaan. Kiitokset järjestäjille!

Artic 24

Tämän vuoden kotimaan kovimmaksi seikkailukilpailuksi voidaan julistaa Rovaniemellä käyty Artic 24. Kisa oli hyvin järjestetty ja kisailtiin upeissa napapiirin maisemissa. Mukana oli useita kovia joukkueita. Toivotaan järjestäjille intoa ja motivaatiota järjestää vastaava kisa tulevaisuudessakin.

Putkurin tilitytä kisasta: Tiimi oli viivalla tällä kertaa erikoisella kokoonpanolla Tommi Putkuri, Hannu Oja ja Hannu Manninen. Yhdistetyn olympiavoittaja ja maailmanmestari halusi ottaa tuntumaa seikkailu-urheiluun kovassa ja kokeneessa tiimissä ja sehän järjestyi. Rovaniemi tarjosi loistavat puitteet kauden vaativimmalle kotimaiselle kisalle. Tiimin osalta kisa päättyi valitettavaan keskeytykseen.

Kisa oli rakennettu niin että kaikki huolto tapahtui keskusrastilla Santa Sport urheiluopistolla ja vieläpä sisällä hallissa. Rovaniemen ympäristö tarjosi maastoa kaikkiin osalajeihin: melontaa virtaavassa joessa, teknisesti vaativaa pyöräilyä vaaroilla ja soilla, juoksua kaupungissa ja erämaassa. Fyysisiä lajeja oli mukavasti täydennetty monen moisilla questeilla. Vaikka kisan pakolliset varusteet olivat suppeat oli reitistä saatu todella monipuolinen ja haastava. Kisan voittaja JS Profiili käytti lyhennettyyn reittiin aikaa 25h joten myös kisan mitta oli ”oikeaa seikkailua”. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan ensivuoden kisaa.

Bimbache

Tiimi iski Toukokuun Bimbachessa viidenneksi joukkueella: Tommi Putkuri, Hannu Oja, Seppo Mäkinen ja Rauni Parantainen. Tulos oli pettymys. Alusta alkaen kärki paineli karkuun ja tavoittamattomiin.

Kisareitti oli fantastinen ja parasta Bimbachea vuosikausiin. Täydet pisteet järjestäjille hienosta kisasta ja radoista.

Bimbache kutsuu

Teamin kevään pääkisa odottaa reilun kuukauden päässä. Bimbache Extreme järjestetään tällä kertaa Madridin ympäristössä, Espanjassa. Kisa pidetään toukokuussa, mikä on hieman myöhemmin kuin aiemmat Bimbachet (maaliskuu). Tämä sopii meille, koska nyt pystytään valmiastautumaan kisaan kunnolla sulalla maalla myös Oulun korkeudella.

Valmistautuminen kisaan on alkanut jo vuoden vaihteen jälkeen ja vielä on edessä tiukka harjoitusjakso sulanmaan lajeja: juoksua, pyöräilyä ja melontaa. Rauni nautiskelee vielä viikon hiihdellen Lapponiaa ja samaan aikaan Tommi on päässyt jo avaamaan kevään kilpapyöräilykauden. Seppo on saanut HISU-kauden päätökseen tuloksen kaksi yleisen sarjan SM-pronssia ja veteraanien maailmanmestaruus. Tampereen suunnassa on nähty raamikasta ja jamäkkää askellusta otsalamppu päässä,umpihangessa, kivireppu selässa ja 20 asteen pakkasessa. Liekö Niemelä ollut hiomassa kuntoaan?

Teamin valmistautuminen on ollut päättäväista ja todella
motivoitunutta. Tulossa on nyt ensimmäinen tiukka yhteenotto kahden kovan suomalaistiimin välillä pitkästä aikaa. Voitosta taistelee myös ainakin viimevuotinen voittaja: Buff, joka teki tasaisen kovaa jälkeä koko viime kauden ja oli ehdottomasti maailman eliittiä viime kauden kovimmissa kisoissa.

Edellinen kisa tällä kokoonpanolla sujui mallikkaasti ja tuloksena oli Tieto Enator Adventuren (pohoismaiden mestaruus)selvä voitto vahvalla suorituksella vuosi sitten. Luottoa omaan tekemiseen löytyy ja tiimi lähtee tavoittelemaan tosissaan Bimbachen voittoa.

Kovaa kyytiä Vihdissä

Kotimainen seikkailukausi avattiin Vihdissä Winter Adventuren merkeissä. Vaikka kisa jäi kestoltaan lyhyeksi, vain kahden ja puolentunnin rypistykseksi, tarjosi ratamestari taas uusia metkuja kokeneellekin seikkailijalle. Tällä kertaa tasainen kisa voitosta kääntyi Free Adventuren tappioksi, tuloksena siis kakkostila noin sekunnin kärjestä.

Free Adventuren oli tarkoitus lähteä kisaan parilla Tommi Putkuri- Mika Luoto, mutta Mikan sairastuminen päivää ennen kisaa pakotti kaivamaan ässän hihasta. Lyhyellä varoitusajalla Heikki Toivio lähti paikkaamaan tiimin ja otti samalla myös aimo annoksen suunnistusvastuuta kannettavakseen.

Kisa alkoi Vihti Skiistä randonee -osuudella. Näin talvikisaan saatiin vähän luntakin reitille. Kolme sähäkkää nousua mäen huipulle laskettelumonot jalassa ja sukset selässä sai veren kiertämään ja hien pintaan. 23min osuuden jälkeen Multisport pari Janne Mononen – Jenni Mattila johtivat kisaa noin minuutilla, seuraavina Free Adventure ja No Limitin Mikael Donner - Vesa Kankaanpää.

Toinen osuus oli selkeä juoksupätkä. Puolentunnin tiukan rypistyksen jälkeen saavuttiin kickbike vaihtoon No Limitin johdolla, minuutin päässä seurasivat Free Adventure ja Multisport. 15km kickbike oli aika peruspullaa ja miesjoukkueet saivat jätettyä sekaparia muutaman minuutin. Kisan ratkaisulle tarjosi puitteet isohko soramonttu jota kierreltiin ristiin rastiin 18 rastin verran viimeisellä rogaining osuudella. Kartan virkaa suoritti Pete F taituroima luonnos montusta ja rasteina olivat frisbeegolf radan ”pömpelit”. Free Adventure ja No Limit lähtivät monttuun yhtä aikaa ja alku vaikuttikin helpolta. Sitten heti kakkosella juoksimme väärälle pömpelille. Etäisyydet olivat lyhyet ja lähtösuunta rastilta oli ratkaiseva. Joukkueet sahasivat monttua tasatahtiin pieniä koukkuja tehden. Kisan ratkaisu jäi loppukirin varaan. Free Adventuren jalka (Putkurin jalka) alkoi painaa ja he päättivät jättää ratkaisun viimeiseen quest tehtävään. Kun tehtävä sitten olikin leikkitelineen kiipeäminen, oli peli menetetty, tiimille hopeaa kaulaan ja kotia kohti.

Team Finland valmiina kaudelle 2008

Vuodenvaihde toi tullessaan muutoksia tiimin kokoonpanoon ja muutenkin
oli aika hetkeksi pysähtyä miettimään tulevia suunnitelmia ja
tavoitteita. Nyt tiimi on kuitenkin valmis tulevaan kauteen ja
tavoitteet on totutun korkealla. Seppo Mäkinen, Ville Niemelä, Rauni
Parantainen ja Tommi Putkuri avaavat kv. kauden 11-18.5. Espanjassa
Bimbache Adventuressa. Tavoitteena voitto ja paikka MM kisaan
Brasiliaan. Kesä kisaillaan näillä näkymin kotimaassa. Team Finland
tulee esittelemään kovakuntoisia vereksiä seikkailijoita tutuissa
kesän kisoissa. Syksyllä on sitten tarjolla kisoja Meksikossa,
Kiinassa ja tietenkin MM Brasilia. Myös Rogaining MM
13.9. Virossa kuluu kisaohjelmaan.

Kotimaan kausi käynnistyy jo 1.3. lauantaina Winter Adventuren
merkeissä. Viivalla ovat mukana tiimin Tommi Putkuri yhdessä Triathlon
ässä Mika Luodon kanssa. Tavoitteena on petrata parin syksyn esitystä
X-kaadossa jolloin irtosi kolmas tila. Tunnelmia kisasta ja muita
treenikuulumisia ensi viikolla!

Talven hiihtosuunnistuskaudelta saldona on tähän saakka Seppo Mäkisen keskimatkan SM-pronssi H21 sarjasta. HISU-SM jatkuu 15.3 Kiuruvedellä, jolloi kisaillaan pitkä matka ja viesti.

Kaudelle 2008

Tiimi pohtii nyt kauden 2008 kuvioita. Kisaohjelma ja kokoonpano tulee myöhemmin näille sivuille. Hauskaa Uutta vuotta ja antoisia hetkiä seikkailun parissa!

Abu Dhabi raportti!

The Abu Dhabi Adventure Challenge

Eräänä marraskuun lopun yönä puhelimeni soi ja ystäväni kertoi poikien etsivän melko tiukalla aikataululla naista seikkailujoukkueeseensa Abu Dhabiin. Hetken asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, ettei matkoja Arabiemiirikuntiin - vieläpä komeassa miesseurassa - ihan joka yö tarjota. Samalle ajankohdalle suunniteltu Rukan matka vaihtui siis Abu Dhabiin. Aikaa valmisteluihin oli noin pari viikkoa ja siihen mahtui muutama kajakkimelontatreeni, muuten oli sitten pärjättävä niillä korteilla mitkä oli jaettu. Kyseessä oli siis omalla kohdallani ensimmäinen seikkailukilpailu ulkomailla ja melkoisesti jännitti kuinka poikien mukana tulisin pysymään. Ensimmäinen päivä Abu Dhabissa kului kisan valmisteluissa. Joukkueemme oli siitä onnekas, että kaikki matkatavaramme saapuivat ajoissa määränpäähän.



Varsinainen kisa alkoi kahdelle päivälle jakautuneella yhteensä 110 km kajakkimelonnalla. Heti kisan alkuun osui ensimmäinen jännitysmomentti, kun lähtölaukausta odotellessamme huomasin kajakkimme lipuvan hitaasti kohti avomerta, mutta siis ilman miehistöä. Kajakkimme oli varustettu purjeilla, mutta tuuliolosuhteiden vuoksi niistä ei juuri päässyt hyötymään. Ensimmäisenä päivänä laskimme purjeet jo aivan alkumatkasta, mikä sinänsä antoi enemmän tilaa melomiselle. Ensimmäisen päivän melontaosuudelle oli ripoteltu mukavasti rasteja ja melonta sujui alkuvaikeuksien jälkeen varsin mukavasti.

Yöpyminen tapahtui pienellä karulla saarella, ei siis minkään palmun alla. Pakollinen tauko saarella kesti iltakuudesta aamukuuteen, joten aikaa ruokailuun, tähtien ihailuun ja lepäilyyn jäi runsaasti. Reissumme osui Geminidien tähdenlentoparven aikoihin ja bongasin illan aikana puolenkymmentä hienoa tähdenlentoa. Ilta sujui leppoisasti, tosin vatsani ei ollut vielä tainnut tottua muuttuneisiin ruokailutapoihin ja voin yöllä hieman pahoin. Loppureissun ajan söinkin sitten kohtuullisemmin, eli ei kolmea apteekkiateriaa kerralla...
Seuraavan päivän melonta näytti sitten kajakkimelonnan keltanokalle, mitä melonta oikein on. Läpsyttelimme nimittäin meloja lähes avomerellä kellon ympäri. Tauon aktiviteettiin soi ainoastaan yksi rasti aivan alkumatkasta. Muuten vaihtelua matkantekoon toivatkin sitten lähinnä jatkuvasti yltyvä vastatuuli ja aallokko sekä vuorovesivirtaukset. Melominen oli koko ajan suurin piirtein yhtä hitaan tuntuista, mutta vuorovesivirtausten vuoksi ja ansiosta vauhti vaihteli kolmen kilometrin tuntinopeudesta aina seitsemän kilometrin tuntivauhtiin. Hämärän laskeutuessa ja salamavalojen räpsyessä saavuimme vihdoin vaihtorastille. Melontaosuuden jälkeen sijoituksemme oli kahdeksas.
Tässä vaiheessa täytynee mainita lukijalle, että kisan aikana sai tuntea itsensä välillä suuremmankin luokan filmitähdeksi tai julkkikseksi. Siihen malliin järjestäjät meitä kuvasivat niin helikopterista, maastoautoista kuin jokaisen rotkon pohjaltakin.
Melontaosuuden päätyttyä saimme kyydin autiomaahan. Tarjolla oli järjestäjien puolesta oikein tasokasta ja monenlaista ruokaa sekä wc- ja peseytymistilat. Tämä oli luksusta, jota en todellakaan ollut osannut odottaa, kun etappien välillä olisi vieläpä ollut aikaakin kauneudenhoitoon. Kauneudenhoitotuotteiden puuttuminen siis harmitti, koska tarvetta olisi ollut.

Kolmantena päivänä alkoi 87 km mittainen aavikkovaellus. Omalla kohdallani todennäköisesti kisan heikoin hetki osui juuri aavikkovaelluksen alkuun, kun aamu-unet silmissä ensimmäinen rastiväli täytyi vetää aivan täysiä. Ensimmäisen rastin jälkeen vauhti kuitenkin tasoittui ja omakin kroppa heräsi. Etapin loppua kohden joukkueemme paransikin vauhtia ainakin suhteessa muihin. Aavikon hiekka asetti omia erityisvaatimuksia varusteille. Joukkueemme luotti vahvasti ilmastointiteippiin. Itselläni oli lisäksi Sepin vanhan suunnistuspaidan hihat säärystiminä, ihan toimiva ratkaisu.
Osuudella oli sekä pakollisia rasteja, joiden GPS-koodit oli annettu, sekä vapaaehtoisia rasteja, jotka tuli löytää Google Earthin ilmakuvan avulla. Tämä olikin sitten koko kisan ainoa suunnistusosuus. Älyttömän hyvin vapaaehtoiset rastit pimeässäkin löysimme, tai Sepihän se lähinnä sitä karttaa käänteli. Itse olisin eksynyt alta aikayksikön, kun
X-kaadon yörastitkin jäävät löytymättä. Aavikkovaelluksen jälkeen olimme n. 11. joukkue.
Aavikkoyö oli taas melonnan tapaan omatoiminen yö eli järjestäjä ei tarjonnut ruokaa eikä pääsyä omalle huoltokassille. Teltat olivat pakollinen varuste, joten ne meillä oli mukana, mutta makuupussin virkaa toimittivat avaruuslakanat ja makuualustoina olivat vesipullojen pakkauslaatikot. Yö oli siis melko vilpoisa. Aavikon yölämpötila laskee noin viiteen asteeseen, mikä aiheutti sen, että teltta kastui yökasteesta läpimäräksi, ja kun vielä muutenkin matala teltta hieman laskeutui yön aikana, sai aamuyöstä maata todella puun ja kuoren välissä.

Neljäs päivä saattoi ensi kuulemalta vaikuttaa helpolta: 40 km aavikkovaellus ja kameli kantaisi vielä tavaratkin. No, ei kai kyseessä olisi mikään seikkailukisa, jos asiat tapahtuisivat niin kuin niiden odottaa tapahtuvan. Kameli osoittautui hitaaksi ja itsepäiseksi. Meidän kamelimme, Leskinen kuten Putkuri sen risti, kaatui aivan alkumatkasta laskeutuessamme dyyniltä alas ja pelkäsi sen jälkeen kaikkia alamäkiä. Ensimmäiselle rastille yritimme yli puoli tuntia siinä onnistumatta, kamelimme ei suostunut enää laskeutumaan mäkeä alas. Vaikka alku tuntui lähes toivottomalta, pärjäsimme kamelin kanssa loppujen lopuksi melko hyvin, sillä lähes kaikki muut kamelit jäivät makaamaan seuraavaan ylämäkeen. Leskisellä puolestaan ei juuri ylämäkien kanssa ollut ongelmia ja selvisimme jopa melko mutkattomasti seuraavalle rastille.
Myöhemmin saimme tietää, että ylämäkeen hyytyneet kamelit olivat maanneet paikoillaan viisi tuntia, kunnes kameliohjastaja oli hakenut ne sieltä pois. Seuraavalla rastilla helpotukseksemme aika pysäytettiin ja meidän tuli ainoastaan kävellä kamelin kanssa yörästille. Eikä voi kyllä väittää, että Leskisen vauhti olisi loppuakaan kohden juuri parantunut. Myöhemmin etapin tuloksia tarkennettiin siten, että koko kamelivaelluksen tulokset nollattiin. Jos kamelivaelluksen osalta olisi noudatettu alkuperäisiä sääntöjä, tulostaulu olisi näyttänyt varsin erilaiselta. Niin, matkaahan piti olla lyhennetyllä reitillä alle 40 km, mutta kellon ympäri tallustettiin. Yörastilla oli taas järjestäjien ruokaa, laiskottelutelttoja ja lääkärinvastaanotto. Parin päivän köpöttely hiekalla täytetyillä kengillä näkyi jo lääkärijonossakin. Rakkoja alkoi olla yhdessä jos toisessakin jalassa.

Viidennen päivän pyöräilyosuutta oli lyhennetty 70 km maantiepyöräilyllä eli jäljelle jäi ainoastaan 40 km ”maastopyöräily”. Pyöräily tapahtui järjestäjien pyörillä ja siitä huolimatta, että tilasimme minulle s-koon rungon (olen 158 cm pitkä) sain medium-rungon. Sen verran reilun kokoinen pyörä oli, että osuuden lyheneminen ei suoranaisesti harmittanut, vaikka maantiepyöräily olisi tietysti ollut triathlonistille tuttu laji. Pyöräilyn maastoaspekti oli siinä, että tiellä oli paikoin hiekkaa, siis ihan paksulti. Ensimmäiseen hiekkakasaan vedin kuperkeikan, mutta loppua kohden ehkä jopa hieman opin hiekka-ajoa, ainakin pysyin pystyssä, vauhti olisi tietysti saanut olla reippaampikin. Pyöräilyosuuden lyhyys ja hiekkakasojen ylitykset vaativat sen verran efforttia, että kärsin ainoan kerran koko kisan aikana myös astmaoireista (kisan omien dopingsääntöjen vuoksi en saanut käyttää astmalääkkeitäni kisassa). Pyöräilyosuuden päätyttyä saimme taas bussikyydin lähelle Al Ainin kaupunkia viimeistä vuoristo-osuutta varten.
Kuudes päivä koostui seikkailujuoksusta ja köysitehtävistä. Juoksumatkan piti olla pituudeltaan n. 25 km, minkä arvelin pärjääväni aamuviileässä puolentoista litran juomalla. ”Juoksuhan” oli sitten lähinnä kiipeilyä ja kesti noin kuusi tuntia ennen kuin saimme vesitäydennystä. Omalla kohdallani kyse oli ihan omasta tyhmyydestä, mutta kun lisäksi vielä Petenkin pussi pääsi valumaan tyhjiin, oli joukkueemme juomatilanne aika heikko. Reitti vuoriston yli oli merkitty punaisin pistein ja matkalle oli viritetty köysiä, joihin pystyi kiinnittämään varmistuksen. Näistä toimista huolimatta reitti oli mielestäni vaativa, kun ottaa vielä huomioon kiipeilyosuuden pitkän keston, minkä vuoksi tarkkaavaisuus alkoi loppua kohden herpaantua. Odottaessamme laskeutumisrastilla vuoroamme saimme kuulla, että Ruotsin Lundhags – joukkueen jäsen oli pudonnut vuoristo-osuudella sillä seurauksella, että hän oli saanut jalkaansa avomurtuman ja olkapää oli mennyt sijoiltaan. Pelastusoperaatio vaikutti hyvin hitaalta ja vaivalloiselta eikä pelastushelikopteri päässyt laskeutumaan uhrin luokse vaikeakulkuisessa maastossa. Onneksi vammat olivat kuitenkin ilmeisesti sen laatuisia, että ne paranevat täysin ja ruotsalainen pystyy toivon mukaan jatkamaan urheilu-uraansa.


Köysitehtävät päättyivät korkealta kallion kielekkeeltä alkaneeseen todella ilmavaan laskeutumiseen, ehdottomasti elämäni hienoin laskeutuminen! Kisa päättyi ryhmäpyöräilyyn Al Ainiin sekä viiden kilometrin loppujuoksuun. Maalissa päättäjäisjuhlat jäivät aika vähälle, koska lentomme Suomeen lähti melko pian maaliin saavuttuamme. Samoin jäi koko viikon odottamani ostoskierros.

Kaiken kaikkiaan kisa oli upea kokemus ja uudelleenkin lähtisin, jos pojat vain huolivat. Tämä kisakertomus on kirjoitettu pitkälti omasta näkökulmastani ja omista tuntemuksistani, koska – ehkä suomalaiseen tapaan – joukkueemme ei juuri omista tuntemuksistaan puhunut. Tai se, mitä puhui, ei välttämättä ole aivan painokelpoista tässä yhteydessä.
Kiitokset vielä sponsoreille sekä Petelle, Sepille ja Tommille hienosta reissusta!
Suvi